Mikä ihmeen houppelande? Pieni keskiaikainen vaatetussanasto.

Menisikö sormi suuhun, jos pukukoodissa lukisi mi-parti? Etkö tiedä, pitäisikö cotehardie vetää jalkoihin, kietoa päähän vai kenties napittaa yläosan suojaksi?

Keskiaikainen pukeutumissanasto vilisee vieraskielisiä termejä, joita nykymaailma ei enää käytä. Teimme aloittelevalle keskiaikaisesta pukeutumisesta kiinnostuneelle henkilölle avuksi pienen keskiaikaisen vaatetussanaston. Tämän jälkeen sinäkin tiedät, miksi kutsutaan sitä tötteröä, joka on linnanneidon päässä!

Sanastoon lisätään sanoja hiljalleen. Emme pyri kattamaan kaikkia keskiaikaisen vaatetuksen termejä. Sanasto sisältää myös viikinkiaikaiseen pukeutumiseen liittyviä termejä ja jotkin vaatekappaleiden nimitykset voivat olla olleet käytössä jo kauan ennen keskiaikaa tai pitkään sen jälkeen.

Aluspaita (paita, chemise): Alimpana asusteena käytetty lyhyt tai pitkä paita, usein vaaleaa pellavaa.

Baretti: Pehmeä, usein pyöreä ja leveä baskeria muistuttava päähine. Keskiajalla yleinen päähine kaikilla yhteiskuntaluokilla.

Bliaud (myös bliaut): Romaanisen kauden vartaloa myötäilevä täyspitkä naisten puku, jossa on ylhäältä kiinteät ja kyynärpäästä reilusti levenevät, jopa maahan saakka ulottuvat hihat. Bliaud-mekon kanssa käytetään usein pitkää vyötä, joka voi olla kierretty kahteen kertaan vyötärön ympärille ja jonka pitkät päät riippuvat edessä.

Braguette: Kalukukkaro, topattu ja koristeltu kolmio miesten housujen etuosassa.

Burgundilaispuku: Ylhäältä kiinteä naisten puku, jossa on korotettu vyötärö, syvä V-pääntie ja usein laaja laahus. Pääntie ja käännetyt hihansuut voivat olla reunustettu turkiksella. 1400-luku.

Bycocket: "Robin Hood -hattu", jossa hatun takareuna on taitettu ylös ja etureunan taittamatta jätetty kärki muodostaa lipan.

Chaperon: Häntähupusta muunnettu hieman turbaanimaiselta vaikuttava päähine, jossa voi olla pitkä, olalla roikkuva häntä.

Cotehardie: Miesten vartaloa mukaileva, lantiopituinen tai pidempi yläosan vaate, joka on edestä napitettu tai nyöritetty. Myös hihoissa voi olla pitkä rivi nappeja. Naisten yläosasta tyköistuvaa, edestä napitettua keskiaikamekkoa voidaan myös kutsua cotehardie-mekoksi.

Cotte: Keskiajan väljä tai ylhäältä tyköistuva aluspuku, mekkopuku.

Doublet (dubletti): Miesten tyköistuva lievejakku, joka on usein napitettu edestä. Doublet voi olla topattu ja aikakaudesta riippuen siinä voi olla esimerkiksi viilloskoristelua, olkasiivekkeet, kielekereunaiset liepeet jne.

Gambeson: Topattu, tikattu takki, jota käytetään taisteluvarustuksessa sellaisenaan tai rengaspanssarin tai levyhaarniskan alla (tai päällä).

Hartiahuppu: Huppu, jossa on olat peittävä lyhyt viitta.

Hennin: Pitkä, kartiomallinen päähine, johon on yhdistetty huntu. Huntu voi roikkua esimerkiksi kartion kärjestä. Tämä on se linnanneitojen päähine :)

Houppelande: Mekkomainen molempien sukupuolien käyttämä puku, jossa on hyvin pitkät ja laajat hihat. Hihojen reunat voi olla koristeltu erilaisin leikkauksin ja hihoissa voi olla näyttävä vuori. Helma on runsas ja siinä on usein laahus. Naisilla puvun väljyys on joskus koottuna ylhäällä vyötäröllä olevan vyön alle, miehillä vyö on alempana vyötäröllä. Naisilla puku on täyspitkä, miehillä täyspitkä tai polvipituinen.

Housusukat: Keskiaikaiset ihonmyötäiset housut, jotka on tehty kankaasta ja muodostuvat kahdesta sukkamaisesta osasta. Miesten housusukat kiinnitettiin alushousuihin, vyöhön tai paitaan.

Häntähuppu: Hartiahuppu, jossa hupun kärki on reilusti pidennetty.

Kaatiot: Housut

Kalotti (patalakki): Päänmyötäinen ja pyöreä, usein kaitaleista koottu päähine, "Väinämöisen hattu".

Kolmikolkkahattu: Hattu, jonka lierit on nostettu kolmesta kohdasta ylöspäin. Kolmikolkkahattu on ollut muotia mm. 1400-luvulla ja 1700-luvulla.

Korsetti: Metalli- tai valaanluilla tuettu vartaloa muokkaava ja rintoja tukeva alusvaate.

Kukkeli: ks. häntähuppu

Kureliivi: korsetin nimitys ennen 1800-lukua

Kurpposet: Yhdestä nahkapalasta valmistetut, nahkanyörillä muotoon kurotut kengät.

Kärkikengät, kärsäkengät: Suippokärkiset kengät, joiden pitkä kärki voi kiertyä saparomaisesti.

Lautanauha: Vyönä ja koristenauhana käytetty pienten lautojen avulla kudottu nauha. Varhaiskeskiaika, keskiaika. (Myös eaa.)

Leukaliina: Keskiaikainen leuan ja kaulan peittävä huntu.

Liripipe: Keskiaikaisen häntähupun pitkä kärki.

Mi-parti: Keskiajan pukeutumisessa termillä viitataan kaksiväriseen vaatteeseen, jonka puoliskot ovat eri väriset.

Myllynkivikaulus: Myöhäisrenesanssiajan röyhelöinen ja poimutettu, niskaan takana viuhkamaisesti kohoava, kovaksi tärkätty kaulus.

Pillerirasiahattu: Pyöreä hattu, jossa on tasainen laki ja suorat pystyreunat.

Rengaspanssari, rengashaarniska: Pienistä metallirenkaista koottu panssarina toimiva vaate.

Sukkanauha: Keskiajalla nauha, joka solmitaan pitkien sukkien yläreunaan polvien ylä- tai alapuolelle, jotta sukat pysyvät paikoillaan.

Surcote, surcot: Usein hihaton, liivihameen tyylinen keskiaikainen päällyspuku.

Sydänpäähine: Keskiaikainen naisten sydämenmallinen päähine.

Säärisiteet: Viikinkimiesten käyttämät säärien ympärille kiedottavat villaiset siteet. Säärisiteitä on käytetty myös myöhemmillä vuosisadoilla esimerkiksi sotilaspuvustuksessa.

Tabardi: Hihaton tai lyhythihainen, sivulta avoin päällysvaate. Keskiaikaisella sotilaalla tabardi voi olla puettu haarniskan päälle ja koristeltu heraldisin tunnuksin.

Tunika: Paitamainen, pitkä ja laskeutuva ylävartalon peittävä vaate. Tyypillinen yläosan vaate viikinkiajalla ja keskiajalla.

Viilloskoristelu: Vaatteiden koristelu tekemällä päällivaatteeseen viilloksia, joiden alta näkyy alempi vaatekerros. Alempaa vaatekerrosta, esimerkiksi runsasta paitaa, voidaan vetää esiin viilloksesta. Viillokset voivat olla reunoistaan koristeltuja tai ne on voitu polttaa vaatteeseen. 1500-luku, renesanssi.

Viitta: Huputon tai hupullinen, hartiat peittävä takkia edeltävä päällysvaate. Voi olla lyhyt tai pitkä. Viikinkiaikaan ja varhaiskeskiajalla neliön muotoinen kangaskappale, myöhemmin puoli- tai kokoympyrän mallinen. Viitta on usein tehty villasta ja kiinnitetään soljella edestä tai toiselle olalle.

Lähteet

Seuraavia teoksia on käytetty apuna keskiaikaisen pukeutumissanaston luomisessa.

Koskimies, Lilli 1984: Pukeutumisen historia. Kietaisuasuista empiretyyliin. WSOY, Porvoo.

Langh, Tea 2000: Keskiajan tunnelmissa - ideakirja tekevälle. Turun kulttuurikeskus, Turku.

Peacock, John 1990: Länsimainen puku antiikista nykyaikaan. Otava, Helsinki.